Yläleuan rankaproteesi

Potilas velvoitti puolesta-asioijan hoitamaan ’tämän hammasasian’. Pienellä tarkennuksella selvisi että muutaman hampaan sillan tapainen, joka oli ankkuroitu ympärillä oleviin hampaisiin, ei enää pysynyt paikoillaan. Syöminen hankaloitui ja pureminen. 

Puolesta-asioija esitti kysymyksen kaiken kattavan Maisan asiantuntijoille eli kotikunnan terveysaseman hammashoitajille. He siirsivät kysymyksen kotikunnan vähemmän toiveikkaiden potilaiden sairaalassa toimivalle hammashoitolalle.
Ystävällinen hoitaja kaksikko yhytti puolesta-asioijan potilashuoneesta ja ilmoitti kutakuinkin yhteen ääneen ettei asia kuulu hammashoitolalle vaan pitää mennä tapaamaan hammasteknikkoa.

Pulma vaan oli paha: potilas oli paarikunnossa, siirretty juuri toiveikkaiden sairaiden sairaalasta vähemmän toivoa omaavien palliatiivisten asiakkaiden sairaalaan. Yksikään kotikunnan hammasteknikko ei tee koti- tai sairaalakäyntejä, eikä katso olevansa kykenevä hoitamaan paaripotilasta.

Mitä voi siis vielä tehdä? Paitsi syödä niillä lopuilla hampailla. Muutaman töytäilyn jälkeen omahoitaja esitti hieman varovaisesti kysymyksen, että kukahan sen hammashoidon sitten maksaa. Puolesta-asioijan vastaus oli melko varma: minä maksan. Oma hoitaja lähti hoitamaan varausta. Noin kuukauden päästä kotikunnan hammashoitola ilmoitti että aika on varattu viikon päähän. Kyseesssä on vuodepotilas ja siirtyminen hammaslääkärin vastaanotolle olisi melko haastavaa. Jononhoitaja sanoi että kyllä lääkäri voi käydä katsomassa. Puolesta-asioija ilmoitti osaston rouville ja tälläsi itsensä kyseiseen kellonaikaan potilaan luokse. 

No asia mutkistui koska lääkärillä ei ollut samaa käsitystä kuin jononhoitajalla, hän siis odotti omassa kolossaan ja potilas omassa kolossaan, etäisyyttä heillä oli valovuosia ja 30 metriä.

Lopulta soitettiin hammaslääkärille, joka pyyhälsi paikalle pahastuneena. Tutki potilaan ja antoi lausunnon: "Tässä hammashoitolassa me ei tehdä proteesien korjauksia, koska täällä ollaan max viisi viikkoa. Ja seuraava vapaa aika on muutenkin toukokuussa". Lohdutti sitten vielä, että varmaan sitten hoidetaan, kunhan potilas on siirretty seuraavaan hoitolaitokseen. Lopuksi hammaslääkäri moitti ettei ole hampaita pesty kunnolla. Tulee tulehdus ja mätänee. Potilaan hammasharja oli alimmassa laatikossa, hammastahnatuubi avaamattomana. Ilman tukea potilas ei päässyt edes istumaan, saati kylpyhuoneen lavuaarille. Mutta hyvähän se oli että saatiin ammattialisen nuhteet.

Lopulta tuli myös hammaslääkärin kirjaus: ”Potilaan yleistilan huomioon ottaen emme suosittele hammashoitotoimenpiteitä. Suosittelemme pehmeää ruokavaliota ja omien jäljellä olevien hampaiden hyvää hoitoa tässä elämäntilanteessa. ” Seuraavan päivänä oli keiton kanssa Reissumiestä ja hedelmänä omena, molemmat varmaan pehmeinä.

Ja hammasfarssin viimeinen näytös kirjattiin, kun koko silta katosi. Joutui ehkä pesulaan tai eksyi astioiden mukana tiskiin. Puolesta-asioija joutui hoitohenkilökunnan tiukkaan syyniin: ’Oletteko Te vienyt sen kotiin? Tai ottaneet mukaan kun se silta on kadonnut’. Puolesta-asioija pystyi vain melko hampaattomaan vastaukseen: ’en minä sitä siltaa voi käyttää’.

Keskustellaan omaisen kanssa vaihtoehtoisesti

Tervehdys Sinulle ystävä

Potilaan toinen sairaalajakso aktivoi useammankin eri alan lääkärin lausumaan ja arvioimaan. Oltiin taas kotikaupungin toiveikkaiden sairaiden sairaalassa, siellä josta parannutaan. Lopputuloksena oli lähetteitä tutkimuksiin ja elvyttämättäjättämispäätös. Tarkkaan ottaen tohtori on kirjannut ”Lääketieteellisin perustein DNAR-päätös, ei tehohoitoa. Keskusteltu potilaan kanssa kierrolla. Ei ristiriitaa.”

Puolesta-asioijan tehtäväksi jäi löytää googlesta selityksiä lähetteiden salakielelle ja 'älkää elvyttäkö'-päätöksen sisällölle. Terveyskirjastosta haaviin tarttui paitsi tarkennuksia, myös lause joka sai miettimään puolesta-asiointia ja keskustelua.
Kas näin: ”Potilasta tai vaihtoehtoisesti potilaan omaisia on informoitava tästä, ja heitä pitää myös kuulla. Potilaan tai omaisten kanta tulee kirjata sairauskertomukseen.”

Mietin olinko keskustellut muiden kuin sukulaisten (ja googlen) kanssa koko aikana diagnoosista lähtien. Kun diagnoosi saatiin kaksi vuotta sitten, sen mukana tuli kirjanen läheisille. Kirjasessa on yleisiä ohjeita, linkkejä vertaistukiryhmiin ja sairauteen liittyvien yhdistysten kotisivuille.

Ensimmäisen sairaalajakson aikana kysyin potilaan omahoitajalta, onko jotain mitä minun pitäisi tietää. Hän kertoi muutamia asioita, enkä raaskinut kertoa, että juuri ne asiat olin lukenut Maisasta. En oikeastaan tiedä mitä odotin että minulle olisi sanottu tai kerrottu, mutta minä kuuntelin ja hän luki. 

Seuravalla kerralla potilas soitti, että nyt tulee lähtö jonnekin. Ehdin tutulle osasto K:lle ja minulta kysyttiin uskonko, että pärjäisimme kotona. Mielestäni se oli mahdotonta. Potilas siirrettiin niine hyvineen kotikaupungin sairaalaan osastolle 5A, joka on erikoistunut palliatiiviseen hoitoon ja saattohoitoon vakavissa sairauksissa. Myöhemmin osaston kirjauksista näin potilaan ilmoittaneen että 'rouva päättää kaikesta'.

Osasto 5A:lla tapahtuikin heti aluksi outo juttu: lääkäri halusi puhua kanssani hoitosuunnitelmasta, kotilomasta ja kotona hoitamisen mahdollisuuksista. Käydessäni osastolla koetin aina keskustella hoitajan kanssa edes vähän potilaan tilasta. Pakkokin oli, koska Maisaan ei kirjattu mitään. Tohtori soitti ja kertoi että siirrytään saattohoitoon. Ne olivat kaikki hyviä ja asiallisia keskusteluja. Tuntui että omaiselle kerrotaan ja omaista kuunnellaan. 
Potilas selvisikin pitkäaikashoitokuntoon ja moniammatillinen tiimi teki arvion ja päätöksen siirrosta. Puolesta-asioijan kanssa keskustelu meni näin: 'Me ollaan nyt ajateltu että siirretään jatkohoitoon toiseen kaupunkiin, siellä sairaalassa on samat hoidot, miltä se teistä tuntuu'. Äkkiseltään ei tullut muuta mieleen kuin surkeat liikenneyhteydet: kaksi kertaa tunnissa ja viikonloppuna ei ollenkaan. Tai pääseehän sitä lähimaastoon ja hyötyliikuntaa puolitoista kilometriä suuntaansa. Siitä se sitten meni kotikaupungin sääntöjen mukaan. 

Seitsemän kuukauden perusteella omaisen kanssa keskustelu on pääsääntöisesti vaihtoehtoinen, eli jos potilaalle on kerrottu tai potilaalta on kysytty, ei omaisen kanssa tarvitse keskustella. Sillä ei ole väliä osaako potilas välittää keskustelun sisällön kaikkine jargoneineen, muistaako edes keskustelua tai onko ymmärtänyt.

terveisin Puolesta-asioija

Tiimit A, B, A, B, A ja B

Hyvä ystävä

Nyt on kirjoitettava tiimeistä ja kotikaupungin tiimeistä erityisesti. Elämme yhdenlaisella noin 54 tuhannen ihmisen suuralueella. Siinä on monenlaista haastetta toimijoille, mutta puolesta-asioijan näkökulmasta terveys ja sosiaalipalveluiden maailma on yhtä sotkua. Ikäni työterveyshoidon tuella tervehtyneenä olen ollut onnellisen tietämätön oikeastaan kaikesta muusta kuin siitä, että ruuhkaa riittää.
Kyyti olikin sitten harvinaisen kylmää kun kosketus syntyi. En ymmärrä organisaatiota vieläkään ja meidän yhteistyömme kesti vain yhden vuosineljänneksen.
Ensimmäinen kohtaaminen tapahtui etsimällä kotikaupungin sivuilta vastausta, ongelmaksi siinä kohtaa muodostui, ettei puolesta-asioija osannut oikeita termejä, joita olisi voinut hakuun kirjoittaa. Tietomäärää kuurnimalla kirkastui, että kotikaupunki on palkannut erikseen ihmisiä meitä vanhuksia varten, nämä ihmiset istuvat lankapuhelimen päässä ja heillä on lehmän hermot. Eli he jaksavat selittää, selvittää ja lohduttaa. Myöhemmin selvisi, että vanhuspalvelu oli yleensäkin ainoa joka vastasi.
Ensimmäinen yhteydenotto varsinaiseen tiimiin liittyi sairaalajakson jälkeisiin pariin pieneen toimenpiteeseen ja verikokeeseen. Potilas eli asiakas ei pystyisi edes avustettuna ja ajanvarauksella menemään sekä terveyskeskuksen sairaanhoitajan että laboratorion kynsiin. Niinpä tapasimme akuutin hoidon A-tiimin, myöhemmin selvisi että tiimi majailee kotikaupungin toisessa kuntakeskuksessa noin 17 km päässä ja on nimenomaan akuutin sairaanhoidon tarpeisiin kotiutuessa, ja tarpeen arvioi kotiuttava organisaatio.
Toinen yhteydenotto saatiin vanhuspalvelun kautta kotihoidon tiimiin A, joka myös pitää majaa toisessa kuntakeskuksessa. Kahteen henkeen käytiin kotona arvioimassa palvelutarvetta, koska puolesta-asioijalla eli minulla oli vielä rippeitä omasta elämästä: piti päästä lähisukulaisen häihin muutaman sadan kilometrin päähän ja viikon matkalle Eurooppaan. Palvelutarpeen arviointiin tentattiin, eläkkeet, velat, alkoholinkäyttö, harrastukset ja elämäntilanne. Vajavaisen käsitykseni mukaan pyysin apua yhdelle lauantai-illalle ja sitä seuraavalle sunnuntai aamulle. Ja toisen kerran maanantaista sunnuntaihin aamuisin ja iltaisin. Samalla sovittiin, että kotihoito varaa laboratoriosta seuraavat verikokeet otettavaksi kotona tuon viikon aikana.
Arviointia tai mitään konkreettista ei annettu asiakkaalle eikä puolesta-asioijalle. Vaadin arvioinnin kirjallisena myöhemmin, ja ymmärsin ettei hyviin tapoihin kuulu vaatia mutta 'tämän kerran voidaan toimittaa'. Paljon myöhemmin selvisi että potilas ei ollut 'asiakaskelpoinen' koska ei ollut syntynyt jatkuvaa hoidon tarvetta.
Häihin piti lähteä ajelemaan lauantaina aamusella, eikä torstaina ollut vielä varmuutta siitä tuleeko se kotihoito palvelutarpeen arvioinnin perusteella. Vanhusneuvonnan kautta sain yhteyden kotihoitoon, josta ilmeni että B-tiimi eli paikallinen hoitotiimi on tietoinen tarpeesta. Perjantaina B-tiimi otti yhteyttä ovikoodista ja yllättäen ymmärrettiin yhdessä ettei potilas kipaise avaamaan ovea, vaan avain, jota olin tyrkyttänyt jo aikaisemmin, on oikeasti tarpeen. Sovittiin että avaimen saa naapurista klo 20 jälkeen ensimmäisellä käynnillä. Myöhemmin selvisi että B-tiimi oli käsityksessä että 'vaimo on Saksassa' ja 'potilas on saunassa 19-20'. Sunnuntaina potilas soitti ja ihmetteli ettei ole tultu auttamaan vaikka kello yli kymmenen. B-tiimiin soitto selvensi että B-tiimi oli edellisenä iltana vienyt avaimet omaan toimistoon ja tämänkertainen henkilö oli luullut että avaimet ovat edelleen naapurissa. Joten hän sitten ajeli kuntakeskusten väliä päästäkseen auttamaan.
Viikolla, jolla piti startata Eurooppaan, potilas päätyi taas asiakkaaksi kotikaupungin akuuttisairaalaan tutulle osastolle K. Kotiuttamisesta ei ollut tietoa, mutta tietyllä tavalla helpottavaa oli tietää osasto K:n menettelyt ja tutut rutiinit. Kerroin siis tiimille B, että olen Euroopassa, asiakas on sairaalassa ja ilmoitetaan, mikäli asiakas kotiutetaan. Sairaalakin lupasi ilmoittaa. B-tiimi ei siis kolkutellut tyhjiä ovia, mutta heidän tilaamansa laboratorion näytteenottaja soitteli että mitenkähän hän pääsee ottamaan sen verikokeen. Tieto potilaasta ei tavoittanut koko tiimi-häkkyrää.
Kotikaupungin akuuttisairaala kotiutti potilaan perjantaina saatteella, että hän voi pyörätuolilla ja rollaattorilla varmaankin asioida mm kaupassa. Potilas itse ei tätä tiennyt vaan hengästyi viiden metrin rollaattori kävelyllä, eikä ollut koskaan käyttänyt pyörätuolia. Akuuttitiimi A kirjasi ettei potilas tarvitse hoitoa, kotihoidon tiimi B ei saanut tietoa kotiuttamisesta, koska soittoaika umpeutui. Ja potilas jäi yksin kotiin. Vilkkaan perheneuvottelun ja etäopetuksen jälkeen lapset kävivät tekemässä sekä ilta- että aamutoimet. Puolesta-asioijan tehtäväksi jäi enää tehdä reklamaatio Maisan kautta. Myöhemmin selvisi että potilas ei ollut B-tiimin asiakas koska ei ollut sitä pysyvää hoidon tarvetta. Hän siis oli ylimääräinen rasite hyvin toimivassa tiimi organisaatiossa.
Maanantaina soitti rouva, joka pahoitteli että tiedonkulku oli katkennut ja että he olivat fysioterapeutin lausunnon perusteella ajatelleet ettei apua tarvita. Myöhemmin selvisi että rouva oli mielenterveyshoitaja. Puolesta-asijoijan mielensä pahoittaminen ei laantunut, hain avaimen pois B-tiimiltä (he eivät palauta, jollei itse hae), kiitin kaikesta ja toivoin ettemme enää tapaa.
Ja ihan oikeasti: tiimien nimet ovat A-tiimi, A-tiimi, B-tiimi ja B-tiimi.
Kohtasimme vielä terveyskeskuksen A-tiimin (pieni toimenpide) ja B-tiimin (rokotus).
Mutta ei niistä nyt mitään.

Maisa, loisto kaunokainen

Maisa on Apotin pikkusisko, joka kokoaa sote-rekistereiden tiedot yhteen. Se on tehty Wisconsinissa (USA) nimellä MyChart.
Ajatuksena on että kun potilas tai siis nykyinen asiakas antaa tietojaan niin niitä voidaan käyttää ylt'ympäriinsä sote-yksiköissä, ja sote-henkilöt kirjaavat omiansa joita sitten ainakin osittain näytetään asiakkaalle Maisan ja toisaalta OmaKannan kautta.

Tietoturvasta on vaikea sanoa mitään, mutta tietosuoja on kohdillaan. Tästähän on julkisuudessa kohuttu ja josta hankepäällikkö loihe lausumaan 'järjestelmä on ainoastaan ammattilaisten käsissä eli niiden, jotka järjestelmässä olevia tietoja tarvitsevat'.
Meille tehtiin hoitotarpeenarviointi (sosiaalihuolto), mutta sitä ei asiakas voi nähdä Maisassa, eikä voi tietää kuinka laajalti arvio on jaeltu ammattilaisten kesken. Vinkumalla sain tulosteen, mutta vähän samaan sävyyn kuin Tuntemattoman sotilaan Mäkilä suolasilakan Hietaselle antaessaan.

Maisan näkymien sanotaan olevan palvelukontaktien mukaisia. Ilmeisesti asiakkaan palvelukontakti on se, mikä meillä ei syntynyt hoitotarvikejakeluun ('ette ole rekisteröitynyt'), tai se mikä meillä melkein syntyi kotihoitoon ('ei-asiakas, vain tilapäistä apua').

Maisan perusasetelma on aika helppo: ylälaidassa on alasvetovalikot: 'Oma asiointi', 'Tutki tietojasi', 'Ota yhteyttä', 'Asetukset'.
Ensimmäisestä valikosta voi valita 'Varaa aika', 'Peru ajanvaraus', 'Tee reseptin uudistamispyyntö','Tee hakemus tai ota yhteyttä sosisaalihuoltoon', 'Täytä itsearviointi ja kyselylomakkeet', 'Hae terveyskirjastosta'.
Kotikunnassa ajanvaraus Maisan kautta ei onnistu, saa kyllä nakerrella tietoja, valita jopa päivän, mutta sitten tyssää, peruminen ehkä onnistuu, reseptien uudistaminen siirtää asiakkaan OmaKantaan, hakemusta en ole kokeillut, itsearvioinnin ja kyselylomakkeet on täytetty.
Toisessa valikossa on lääkeluettelo, omat tapahtumat, linkki OmaKantaan, saapuneet kirjeet, asiakirjat ja tieteelliset tutkimuset. Näi alkuvaiheessa ei ole kirjeitä, asiakirjoja eikä tieteellisiä tutkimuksia.
Kolmannessa valikossa löytyy 'Viestit', 'Esitä kysymys' ja 'Usein esitetyt kysymykset'. Viestit kohdassa on vastaukset esitettyihin kysymyksiin.

Hieman hämmentäviä piirteitä näissä näkymissä on.
'Oma asiointi' -valinnassa jokainen tapahtuma on käynti:
jos lähetän viestin se kirjautuu Maisan tapahtumiim 'Käynti maanantai 15. heinäkuuta 2019',
kun vastuullisen tiimin henkilö vastaa syntyy taas 'Käynti:tiistai 16. heinäkuuta 2019'
tai kun viestiä editoidaan niin 'Käynti: keskiviikko 16. heinäkuuta 2019'. Mitään muuta tietoa tapahtumasta ei sitten olekaan.
Ihan aluksi pelästyin näitä 'käynti' ilmoituksia kun jotenkin vielä luulin, että vaikkapa kotihoidosta olisi soitettu tai jopa käyty. Tai jotain. No ei ollut.
Jos potilaalla / asiakkaalla on ollut ihan fyysinen kohtaaminen hoitohenkilökunnan kanssa eli käytännössä lääkäri tai fysioterapeutti, saattaa käyntiyhteenveto sisältää ammattilaisen kirjauksen. Jokaisen 'käynti' kirjauksen perässä on potilaan 'Oma lääkelista' eli lääkkeen nimi, vahvuus, montako otetaan.

viimeisin käynti 5.11. on erityisen ilahduttava. Kukaan ei ole käynty meillä, meiltä ei ole käyty missään, ei ole soitettu mihinkäänpäin, eikä spostiakaan ole lähetetty.

Merkinnät
Avohoidon merkintä, tekijä N.N, perushoitaja klo 5.11.2019 08:47
Versio 1/1
Tekijä:N.N, perushoitaja Palvelu: — Tekijän tyyppi: lähihoitaja
Tallennettu: 5.11.2019 08:48 Palvelukontaktin pvm.: 5.11.2019 Tila: Kuitattu
Editori: N.N, perushoitaja (lähihoitaja)
Jatkojen tarkistus


Varsinainen herkku on tämän kaltainen tapaus, jota suositellaan ensisijaisesti käytettäväksi kun tarvitaan hoitotarvikkeita. Maisa-tapahtumat on lihavoitu.
Tehtävä: Tilaan tarvikeen sairaanhoitotarvikejakelusta
Lähtötiedot: Lääkärin allekirjoittama HOITOTARVIKELÄHETE, jossa diagnoosi, tuotteet joita voit tilata, henkiötietosi, osoitteesi, puhelinnumerosi jne.
Vaihe 1) Soita ensimmäisellä kerralla hoitotarvikejakeluun ja tilaa tarvikkeet terveysasemalle. Maisassa ei voi vielä tilata koska ns 'ensi-kerran'-portti on hoidettava puhelimitse.
Vaihe 2A) Kirjaudu Maisaan ja valitse valikosta 'Ota yhteytta' toinen valinta eli 'Esitä kysymys'. Valitse kohta 'Uusi kysymys Sinulla on yksinkertainen kysymys, johon et tarvise välitöntä vastausta:'.
Vaihe 2B) Valitse vastaanottaja valintalistalta. Jos listalla ei ole 'Hoitotarvikejakelu'-vaihtoehtoa palaa vaiheeseen 1). Muutenkin listalta näkyvät kohteet, joihin voit lähettää kysymyksiä.
Vaihe 2C) Valitse seuraavasta valintalistasta aihe: 'Kiireetön hoitoon tai palveluun liittyvä kysymys'. Muut vaihtoehdot ovat 'Lääkitykseen liittyvä kysymys', 'Tutkimuksiin liittyvä kysymys', 'Aiempaan tai tulevaan käyntiin liittyvä kysymys', 'Lähetteeseen tai hakemukseen liittyvä kysymys', tai 'Tiedoksi ammattilaiselle'.
Vaihe 2D) Kirjoita viesti: kerro tarkasti mitä hoitotarvikkeita tarviset ja mistä noudat ne. Lähtötiedoissa mainitun hoitotarvikelähetteen olet varmaan skannannut (alkuperäinen on tarvikejakelussa), joten voit liittää sen tiedostona mukaan. Mutta on viestiin on kirjoitettava jotakin, ja lienee tarkoitus toistaa lähetteen tuotteet viestilaatikkoon. Nouto-osoiteeksi kirjoitat joko terveysasemasi, hoitotarvikejakelun keskuspisteen tai postin pakettiautomaatin osoitteen.
Vaihe 2E) Lähetä, vastus tulee 1-3 arkipäivän sisällä, tarvikkeet sitten aikanaan.

Maisa itse kertoo että ”Tälle verkkosivustolle on tehty käytettävyystestaus Oy Apotti Ab:n toimesta viimeksi vuonna 2018 ja saavutettavuusarviointi kolmannen osapuolen (Annanpura Oy) toimesta vuonna 2018.”

Kuljetuksen kiireettömyys

Hei, kaukainen ystävä Asiakkaan ajotaito ei ole kadonnut minnekään, mutta kun ei pysty könyämään autoon, eikä jaksa istua ratin taakse. Puolesta-asioijana en viitsi edes ehdottaa että ajaisin, asiakas saisi korkeintaan infarktin pelosta. Kevään korvalla 2019 olisi pitänyt käydä röntgenissä, mutta eipä sitten asiakas jaksanut autoon asti vaikka oli luotettu kuljettajakin. Maisaan oli kirjattu että asiakas ei ole halunnut röntgeniin.

Sitten tuli se aamu jolloin suomalaisen miehen oli sanottava että jos 'rouva huolehtisi jonnekin'. Mitäpä sitä tuleva puolesta-asioija muuta kuin soittaa kotikaupungin sairaalan päivystysapu-numeroon, jossa ystävällinen miesääni tenttaa tulevan asiakkaan eli sen hetkisen potilaan tilaa. Puhuuko, onko tajuissaan, onko kuiva ja kuuma, pitkäänkö on mitäkin ollut. Toteaa sitten ettei kovin isoa kiirettä ole ja auto tulee noin puolen tunnin päästä. Ja tuleehan sieltä pari reipasta miestä haalareissaan, ripottelevat muovilätkia ympäriinsä (eli ottavat sydäfilmin), haastattelevat tulevaa asiakasta, tenttaavat diagnoosia ja haluavat lääkeluettelon. Ja sitten verkkarit päälle, reinot jalkaan ja menoksi. Helpotti kun joku otti asiakseen. Siitä tuli sitten noin viidenkympin lasku.

Osastko K:lta asiakas pääsi sitten kahden viikon päästä kotiin. Kela-taksin tilaaminen näytti niin kummalliselta, että piti luottokuski tilata asiakkaan omalla autolla töiden jälkeen noutamaan. Potilas siirrettiin pyörätuolissa, eikä ollut edes sitä todistusta matkakorvauksesta. Kelan ohjeessa sanotaan "Saat korvausta edullisimman käytettävissä olevan matkustustavan mukaan. Yleensä juna tai linja-auto on edullisin. (Todistus matkakorvausta varten, SV 67)." Kalevalaa lainaten kului aikoa vähäsen, pirahti pikkaraisen ja asiakasta piti viedä päivystykseen, kun sairaanhoitajan mukaan se nyt olisi vaan hyväksi. Tässä vaiheessa Kela-taksin maailman selvittäminen oli näyttäytynyt entistä hullummaksi.
Ainoa mitä ymmärsin että pitää tilata edellisenä päivänä ennen klo 14 ja että kyydit sovitellaan eli saatetaan keräillä pitkin poikin asiakkaita samaan kyytiin. Joku pidemmän aikaa puolesta-asioinut kertoi Kela-ambulanssista, ja sellainen sitten löytyikin hieman piilosta. Päivystykseen piti siis lähteä joten soitin 'kiireettömän kuljetuksen' numeroon. Sieltä tuli taas pari haalaripukuista miestä, kyselivät ja lastasivat asiakkaan autoon, puolesta-asioijakin pääsi mukaan vaikka toinen pojista epäilikin että siitä tulee tylsää.
No niin tulikin. Pojat tuuppasivat asiakkaan valvontaan ja puolesta-asioija jäi odotustilaan istuksimaan. Ja siinähän istui: kukaan ei kertonut mitään, valvontahuoneeseen ei saanut menneä (kun hoitajia ei onnistunut pyydystämään). Kerran huudettiin pelkällä asiakkaan sukunimellä joltain ovelta, mutta ketä? Puolesta-asioijaa? Asiakasta joka oli paareilla valvottavana? Jota kuta muuta jolla on sama sukunimi? Kahdeksan tunnin odottelun jälkeen päätin lähteä kotiin, nälkäkin oli ja asiakkaalle annettiin ruokaa. Puolesta-asioijaa ei kukaan kysynyt.

Ja sinne jäi asiakas, paria päivää vaille kahdeksi viikoksi. Luottokuski haki kotiin, ruokatunnillaan poikkesi. Asiakkaalle oli tehty tutkimuksia ja lääkärit antoivat kaksi lähetettä: piti mennä naapurikunnan sairaalaan R-osastolle kuvattavaksi ja sitten oman kunnan sairaalaan U-osastolle tutkimuksiin. R-osastolle menoon tilasin kiireettömän sairaskuljetuksen, mutta kun ei ollut hajuakaan milloin sieltä pääsee pois, piti jättää paluu auki.
Taas tulivat kahteen mieheen ja veivät asiakkaan ajoissa oikeaan paikkaan. Takaisin pitikin sitten tehdä melkein satasen reissu: ensin meni puolesta-asioija naapurikunnan sairaalaan mutta tavan taksilla, julkisilla olisi meno kestänyt melkein kaksi tuntia siitä kun asiakas soitti nyt voi hakea pois. Ja asiakas kyydissä takaisin, yhteensä 26 km. Taksikuski auttoi ja suhtautui kärsivällisesti 78 euron edestä.
U-osastolle menoon tilasin taas kiireettömän kuljetuksen, saattajan kanssa. Ja nyt tuli kolme ihmista haalareissaan, veivät aamulla puoliyhdeksäksi ja toivat iltapäivällä takaisin, yhteensä 40 km. Näistä kolmesta kiireettämästä kuljetuksesta en ole vielä saanut laskua, mutta tuskin on halpaa kuin saippua.

Asiakkaan pitää käydä kolmen kuukauden välein terveysasemalla lääkärin luona pikku toimenpiteessä. Kun en muuta keksinyt tilasin taksin, johon saa pyörätuolin – 44€ koska oli ennakkotilaus ja kuljettaja joutuu auttamaan pyörätuolin nostimeen ja pois. Takaisin tultiin normaali taksilla, koska ei voitu edellisenä päivänä tilata Kela-taksia, eikä paluukujeltusta kun ei tiedetty kauanko toimenpide kestää. Normi taksi 1,8 km:lle oli 14€ ja nämä kaksi ovat luonnollisesti ulkopuolella korvausten koska ei käytetty Kelan määräämää/hyväksymää kuljetusmuotoa, ensisijaisesti siis julkista liikennettä.

Meillä ei myöskään ole ensimmäistäkään lääkärin lähetettä jossa sanottaisiin ettei asiakas (ent. potilas) pystyisi kulkemaan julkisilla (en kyllä taida saada paareja bussiin omin voimin). Tai että asiakas tarvitsisi saattajaa. Me tuskin ollaan siinä mielessä asiakkaita että meillä olisi oikeus käyttää Kela-taksia tai kiireetöntä sairaankuljetusta.

Laskuja ja seuraavaa lähtöä odotellessa
puolesta-asioija

Hoitotarvikejakeluun rekisteröimättömyys

Tervehdys ystäväni

Potilas sai toisen diagnoosin loppuelämäksi. Siihen liittyi hoitotarvikkeita, joita kotikunnassa jaetaan keskitetysti kunnan toisella laidalla, mutta ne toimitetaan joko postin pakettiautomaattiin tai omalle terveysasemalle. Hoitotarvikkeet saa maksutta kunhan ystävällinen kyseisen sairauden vastuulääkäri kirjoittaa lähetteen. Ja asiakas (ent. potilas) osaa rekisteröityä.

Mr Murphy iski taas unenomaisella varmuudella tässä palvelussa.
Ensin kävi niin että toinen diagnoosi, jonka hoito kuuluu osastolle S, tehtiin päivystyksessä ja kun potilaan perussairaus on hoidossa osastolla K, häntä hoidettiin osastolla K. Osastolla K ei tiedetä S-osaston käytännöistä yhtään mitään, eikä osasto S tiedä potilaasta mitään. Potilas kotiutettiin yhden A4:n, yhden ylimääräisen hoitotarvikkeen ja omaisille esitetyn demonstraation kanssa. Demonstroiva hoitaja neuvoi menemään apteekkiin näiden tarvehankintojen kanssa. Ikään kuin ei tietäisi, että on hoitotarvikejakelu tällaisille kroonikoille olemassa. Hoitotarvikkeita tarvitaan yksi per viikko, eikä niitä saa ainakaan kotikaupunginosan apteekista.
Osasto K:lta saadussa A4:ssa sanotaan hoitotarvikkeesta että niitä saa omalta terveysasemalta tai hoitotarvikejakelupisteistä hoitopisteestä saatavalla hoitovälinejakelulähetteellä'.

Sitten huomattiin että lähetettä ei ollut edes sähköisessä muodossa, joten kysyin terveyskeskuksesta miten saan lähetteen. Vastaukseksi asiantuntija kertoi: 'Hei, ensimmäisenä kertana pitää olla yhteydessä hoitotarvikejakeluun puhelimitse.' Koska kesällä on supistetut aukioloajat voin soittaa ma-to tunnin ajan klo 10-11 ja kun soitan saan ensimmäisellä kerralla jonottaa koko tunnin.
Toisena päivänä saan ystävällisen ihmisen langan päähän ja hän vahvistaa epäilyni: lähetettä ei ole ja pitää ottaa yhteyttä hoitavaan lääkäriin, joka voi lähetteen kirjoittaa. Epätoivo alkaa puskea pintaan: hoitavasta lääkäristä ei ole tietoakaan (oletettavasti osasto S:n päivystävä), viikko on jo kulunut, eikä tietoakaan mistä tarvikkeen saisi ja milloin.

Jotenkin asiaa edistääkseni soitin osasto K:lle, jossa ensin osastosihteeri lupasi selvittää ja sitten avulias sairaanhoitaja soitti kysyäkseen mikä lienee ongelma ja kertoakseen ettei heillä mitään lähetteitä kirjoiteta. Mutta surkean tarinani kuultuaan hän lupasi kipaista osastolla S kysymässä mitä siihen lähetteeseen pitää kirjoittaa. Ja kappas vaan tuokion kuluttua hän soitti uudelleen ja kertoi lähettäneensä lähetteen keskitettyyn tarvikejakeluun ja maapostissa myös minulle. Ihan pieni helpotuksen huokaus tähän kohtaan.

Luin tarkkaan terveyskeskuksen ohjeet joiden mukaan hoitotarvikkeita voi tilata sähköisesti. Ohjekin oli, oikein videolla. Mutta eihän se onnistunut. Joten jouduin taas kysymään ao. tiimiltä miten pitäisi toimia. Sain vastaukseksi: 'Hei, ensimmäistä kertaa asioidessa on oltava yhteydessä hoitotarvikejakeluun puhelimitse. Sen jälkeen onnistuu Maisan kautta. ' No soitin tarvikejakeluun samaisen kapoisen aikaikkunan sisällä kuin aikaisemminkin, kesä kun jatkui edelleen. Ja kappas vaan, tarvikkeet lähetettiin maapostissa laidalta toiselle. Nykyisellä postinkululla viikonlopun yli kesti kuusi päivää. Piti hieman venyttää 'kerran viikossa' -ajoitusta koska tarvikkeen hankkiminen kesti kaksi ja puoli viikkoa. Noh – kesäaika, tumpelo puolesta-asioija, Apotti, Posti ja Maisa. Mitäpä sitä moittimaan.

Tarvikkeita tuli jakelusta kolmeksi kuukaudeksi. Ja sitten tuli syksy ja ruska eikä jäljellä ollut enää kuin kuukauden tarvikkeet. Koska tilaaminen onnistuu 'sen jälkeen Maisan kautta' tarkastin Maisan ohjeen ja tein pilkulleen kuten ohjeessa sanotaan. Muuten meni ihan nappiin mutta Maisan toimintaan kuuluu oleellisesti, että se rajaa ne kohteen joihin voi viestin lähettää: meillä on käytössä osasto K, lähimmän terveysaseman tiimi A ja tiimi B sekä 'viesti ammattilaiselle', joka olettaa että tiedän jonkun ammattilaisen nimen. Siis kohteita ovat vain ne, joiden asiakkaita olemme. Emme tosin näe mistään mikä organisaation lonkero on meidät hyväksynyt asiakkaakseen, ja mikä ei. Tarvikkeen tilaaminen Maisan avulla ei siis onnistunut ja tiimi B vastasi että pitää soittaa hoitotarvikejakeluun.

Soitin. Ystävällinen rouva totesi ensin että Maisaa ei ole tehty hoitajien tarpeeseen. Selitin asian ja sen että en ymmärrä miksi en voi tilata sähköisesti. Asiakkaan hetulla löytyi kuitenkin se lähete, joka osasto K:n ystävällisen sairaanhoitajan avulla oli saatu. Mutta olin tehnyt virheen, minun olisi pitänyt sillä ensimmäisellä soitolla sanoa että aion tilata jatkossa sähköisesti, niin minut tai siis asiakas olisi rekisteröity asianmukaisesti. Tarvikkeita kuitenkin lähetetään, koska soitin ja nyt potilas myös rekisteröidään sähköisen palvelun käyttäjäksi. Näin pitää toimia etteivät kaikki 5,9 miljoonaa tule yhtä aikaa aiheuttamaan ruuhkaa sanoi rouva. Ja sitten että sitä Maisaa pitää osata käyttää, hänellä on anopille tehdyt ohjeet, jotka lupasi toimittaa minulle.
Rouva kysyi myös mahdammeko tarvita jotain muita tarvikkeita? Pyysin häntä selostamaan mitä tarvikkeita voisi olla tarjolla, koska en ole selvännäkijä. Olisi kuulemma muoviteline ja sukka. Sukkaa emme kaipaa, mutta teline olisi ollut kotiutuksen jälkeen ok, ostin netistä ja toisella sairaala jaksolla K-osastolla syyskuun alussa mukaan tarttui muoviteline. Ei siis enää tarvetta näin kolmen kuukauden kuluttua
...uskoisin että … tulee jatkumaan

samassa liemessä ollaan
terveisin
puolesta-asioija